»Kyllä Janne lopuista huolen pitää, enempää en uskalla ottaa tällä kertaa», sanoi Rämä-Heikki.
Ranta-Jussi nosti säkkilopun olalleen ja läksi astumaan mökkiin.
Rämä-Heikki seurasi perässä, varustellen laukkuaan olkapäille.
Portaille kiepsahti mies pirtistä vastaan ja kuiskasi: »Joutukaa! Voipi tulla rahtimiehiä!»
»Ohi ajoin Lamminpäässä, eivät ehdi vielä tänne!» vakuutu Jussi.
Mökin mies aukaisi avaimella oven kamariin, joka oli porstuan perällä ja oli puolillaan kaikenlaista rojua ja roskaa. Sinne vei Jussi säkin, ja Janne pisti oven lukkoon.
Rämä-Heikki oli sillä aikaa noussut suksilleen ja lähtenyt painaltamaan
Suomen puolelle, josta mökille oli hiihtänytkin.
»Olipa sillä nyt kiire», kummaili Jussi. »Olisi tehty tässä puoletkupit…»
»Sinua varten on kahvi jo valmiina ollut pari tuntia», ilmoitti Kaakkuri-Janne, nähtävästi hyvillään siitä, että hänkin, »uskotun tavaran» erinomaisena hoitajana, saisi taas rennot ryypyt palkakseen.
Miehet menivät pirttiin, jossa ei ollut ketään muuta kuin mökin vaimo, aivan kuuro ja melkein sokea. Janne sai itse olla sekä isäntänä että emäntänä.
Ranta-Jussi istahti pöydän päähän ja Janne alkoi hommata kahvia pöytään.