»Tuossa sinullekin taas, jos sattuu kipeä päivä», sanoi Jussi ja ojensi Jannelle täysinäisen konjakkipullon. Mutta povestaan otti hän toisen pullon, jonka laski pöydälle lisäten:
»Tästä teemme puoletkupit, vaan pitkää aikaa en uskalla viipyä enkä juodakaan. Iltayöstä pitää joutua perille.»
Ja maistettuaan kuppinsa nousi hän ikkunaan katsomaan. Maantie oli ihan mökin vieressä, niin että hän näki kuorman ja hevosensa, joka syödä rouskutteli kauroja. Mutta ei hän vielä tyytynyt siihenkään, vaan meni nyt portaille ja kuunteli. Ei kuulunut vielä taipaleelta minkäänlaisia kulkijain ääniä, pakkanen vain paukahteli, ja hämärän enetessä alkoivat revontulet syttyä pohjoisen taivaalla. Jussi palasi uudestaan pirttiin, teki toisen puolikuppisen ja supatteli Jannelle säkistä, jonka oli kamariin jättänyt.
»Jos käyvät kahvilla nuo jälessä tulevat rahtimiehet, niin ymmärrä sinä pitää suusi kiinni», varoitteli hän mökin miestä, joka tyytyväisenä jo teki kolmatta puolikuppista.
»Minäkö?» tokaisi toinen nousevassa humalassa. »Minä se juuri osaankin suuni kiinni pitää.»
Jussi napitti turkkinsa, painoi naapukan lujaan päähänsä ja läksi. Juuri kun hän ehti hevosensa luo tielle, kuului alhaalta päin tulevien ääniä ja rekien rytinää, kun jalakset pakkastietä vasten rääkkyivät. Jussi hoputti hevosen matkaan, hyppäsi kuormalle ja ajoi hölkkää, ehtiäkseen tien mutkauksen taaksen ennenkuin jälestä tulevat saapuivat mökin luokse.
Hän oli välttänyt tuttuja mökkejä eikä ollut kohdannut koko matkalla yhtään ihmistä, joka hänet olisi tuntenut. Nyt palatessa ei aikonut missään poiketa, niin oli patruuna neuvonut. Ruuna kyllä jaksaisi kotia asti yhtä kyytiä, oli vakuuttanut.
Mainion hyvin oli Jussin matka onnistunut. Perillä, Haaparannalla, ei tarvinnut muuta kuin ojensi kirjeen, niin heti alettiin hommata ja äkkiä oli konjakkikuorma pantuna. Ei tiedusteltu eikä kyselty hänen nimeään eikä mitään mistään virketty.
— Ei uskaltanut patruuna enää Joonasta tämmöiselle matkalle panna… Edellisellä kerralla kun oli käynyt, oli juonut itsensä hutikkaan ja syöttöpaikoissa reuhannut rahtimiesten kanssa. Viimein nukkui rekeen, ja kun heräsi, olivat konjakit melkein kaikki tiessään…
— Vaan minuun nyt luottaa kuin Aaprahamiin… luottaa nyt varsinkin, kun olen keksinyt uusia konsteja, ja jos ne nyt onnistuvat, niin silloin… Uuden pirtin hinnan lupasi…