Konttorin ikkunan läpi näkivät he patruunan seisovan ihan ikkunassa kiinni, sikaari suussa ja, niinkuin heistä näytti, ivallinen ilme kasvoillaan.
Kohmelossa ja pahalla kiirillä siinä tullimiehet saamattomina töllistelivät eikä yksikään hoksannut tai älynnyt, mitä olisi tehtävä. Eivät tahtoneet tiedustella Joonaltakaan mitään, sillä sen he hyvin ymmärsivät, ettei Joonas kuitenkaan sano totuutta.
Mutta siinä tallin luona Joonas kuitenkin toimitteli, mitä lie toimitellut, eikä ollut tietävinäänkään yöllisestä kahakasta.
Jo Jönssoni viimein kysyi:
»Tietääkö Joonas kenen voikuorma se oli, jonka otimme yöllä takavarikkoon? Onko se tämän talon vai onko se Keskitalon Hermannin?»
Jönssoni teki kysymyksensä tuolla tavalla saadakseen selville, tiesikö
Joonas kuorman katoamisesta mitään.
Mutta silloin juuri pullahti patruuna kuistin eteen ja huusi:
»Joonas! Tulepa tänne!»
Joonas ei siis vastannut mitään, vaan riensi patruunan perässä konttoriin.
Tullimiehet lähtivät pois pihalta ja näkyivät kävelevän kiivasta vauhtia ylöspäin, vastaantulevilta tiedustellen, oliko näkynyt vastaantulevaksi voikuormaa, jolla ei ollut ajajaa.