Mutta ei ollut kukaan vastaantulevista nähnyt. Kiroten kävelivät he eteenpäin, haikeasti silmäillen Suomen puolelle.
* * * * *
Kun tullimiehet olivat poistuneet pihalta ja Joonas tullut konttoriin, remahti patruuna pitkään nauruun.
»Jaa, jaa… Joonas», sanoi hän ja taputti Joonasta olkapäälle. »Mennyt yö oli hyvä yö… Katsos vaan sitä Tirkkaa, kuinka nokkela olikin…»
»Tilta hoi!» huusi hän sitten puotiin. »Tuoppa… täällä on Joonas…»
Tilta ymmärsi heti mistä on kysymys ja toi konjakkia.
»Ja viisas ja hoksaava mies olit sinäkin, Joonas!» sanoi hän sitten.
Ja kun Joonas oli pikarillisen maistanut, remahti patruuna uudestaan nauramaan:
»Mutta jo niille kummasti sen peslaakin kanssa kävikin, ha, ha, ha…»
»Joo», sanoi Joonas vain.