Hän käveli pariin kertaan lattian poikki, asettui sitten Joonaan eteen ja kysyi:
»Mitä sinä ajattelet?»
»Kuului Jussi sanovan, ettei ala hän enää yötyöhön Hermannin kanssa», sanoi Joonas.
»Jaa», arveli patruuna. »Riippuu siitä, kuinka saamme tavarat eteenpäin, niille, joille ne ovat tulevat… Mutta kaikessa tapauksessa mene ja käske Jussi tänne!»
Joonas meni, otti sukset ja lähti hiihtämään Suomen puolelle.
Patruuna jäi yksin mietteisiinsä. Tavaroita oli kyllä nyt saatu poikki, mutta vielä oli vaara tarjona, ja mahdollisimman pian ne pitäisi saada sisämaahan rantatietä ja jokivartta pitkin. Sillä tullimiehet kyllä koettaisivat parastansa…
V
Kolme päivää oli kulunut äsken kerrotuista tapauksista.
Saalkreeni oli palannut Rovanjärveltä hirmuisen vihaisena ja kiukkuisena. Hänelle oli taipaleella kerrottu, että oli »luntreijattu» koko yö. Yhden voikuorman olivat tullimiehet saaneet, mutta sekin oli joutunut hukkaan, kun joivat niin, että nukkuivat Tirkan mökille…
Oman asiansa epäonnistuminen Saalkreenia kuitenkin enimmin sapetti. Sillä hän oli saanut ymmärtää, että häntä oli petkutettu. Kirjeen oli hänelle Mantan nimessä joku lurjus kirjoittanut. Lampasta päätti hän kaikki johtuvan, mutta Tirkan syntymäpäiväjuhlaa ei hän osannut sovittaa matkansa yhteyteen eikä epäillä Tirkkaa mistään.