Silloin hän arvaa, että Ranta-Jussilla oli osansa hommassa.
* * * * *
Lamppa ja Ranta-Jussi olivat yhdessä näinä öinä miettineet, miten nyt alkaisivat menetellä. Jussi oli käynyt Korven Israelissa ja tavarat olivat siellä lukkojen takana, kaikki hyvässä järjestyksessä, mutta niitä ei ollut aikaa liikuttaa, sillä tullimiehet olivat aina liikkeellä. Patruuna ei enää luottanut Keskitalon Hermanniin eikä tämäkään viimeisen epäonnistuneen yrityksen vuoksi ollut viitsinyt Lampalla käydä.
Jussi tiesi kaikki, mitä tullimiehet hommailivat. Hän oli öisin hiihtänyt heidän perässään ja usein kuullut heidän keskustelunsakin ja tiesi, että he vainustelivat ylituotuja tavaroita.
Hän oli miettinyt keinoja saadakseen tullimiesten huomion muualle, mutta pätevää, sukkelaa keinoa ei hän ollut hoksannut. Mutta kun hän eräänä yönä Lampalle hiihtäessään sattui menemään tienviertä hankea pitkin, osui hän hiihtämään Fynken päälle, joka makasi hangessa lakanan alla.
Silloin hän ymmärsi, mitä peliä tullimiehet nyt pitivät. Mutta hän ei ollut mitään huomaavinaan, vaikka suksi töksähtikin lakanaan, vaan hiihteli menemään. Siitä rupesi hän asiaa miettimään ja kertoi patruunallekin.
Kaksi päivää Jussi hommaili Suomen puolella, mutta joka yö hiihti hän Lampalle ja joka yö huomasi tullimiesten makaavan vaanimassa lakanain alla. Patruuna valvoi, kiroili ja hätäili, mutta Jussi lohdutteli, että hyvä tulee.
Ja eräänä yönä, kun tullimiehet taas makasivat lakanainsa alla, hiihteli ensin mies Lampalle, ja kun oli koko ympäristön katsellut ja tarkastanut, niin hiihti takaisin jäälle ja vihelsi pilliin…
Silloin ajaa karautti kolme hevosta suoraan Suomen puolelta Lampalle, korkeat kuormat resloissaan. Juuri kun kuormat ehtivät kohdalle, karkasivat tullimiehet ylös lakanainsa alta ja lähtivät perään hiihtäen henkensä kaupalla.
Lampan kujalle oli Jussi asettunut, ja kun tullimiehet siihen ehtivät, niin rupesi hätäilemään ja huutamaan, että »voi hyvänsä sentään… nyt ovat tullimiehet tuossa…»