Saalkreeni kirosi, että »ähä, lurjus, jopa petyit», mutta muuta ei ehtinyt. Sillä poikki tulleet kuormat eivät asettuneetkaan Lampan pihalle, vaan ajoivat täyttä laukkaa maantielle ja kääntyivät siitä alaspäin.
»Ne ajoivat alaspäin… eivät menneet Kainuun tielle!» kuuli Jussi huudettavan. Ja kuuli sen, että Fynke lähti noutamaan hevosta, joka oli Saalkreenin hallussa Rantatöyrän talossa.
Mutta ennenkuin hevonen saatiin valjaisiin, ehtivät kuormahevoset paeta melkoisen matkaa. Tulista laukkaa lähtivät tullimiehet perässä.
Silloin Jussi, kun kuuli tullimiesten ajavan alaspäin, hiihti jäälle ja vihelsi. Muutaman minuutin perästä ajoivat Friikon veljekset Suomen puolelta tyhjin resloin, ja otettuaan Jussin rekeensä ajoivat he Lampasta läpi pihan ja kääntyivät vinhaa vauhtia Makon kylään, ylöspäin…
He ajoivat syrjätietä Korven Israeliin, jonne jo sitä ennen oli ilmestynyt kymmenen hevosta. Tulisella vauhdilla avattiin aittojen ovet ja keveästi ja joutuin nakeltiin säkkejä ja laatikoita resloihin. Ranta-Jussi pyöri neuvonantajana ja opasti, mihin oli ajettava. Aina kun kuorma valmistui, sai se lähteä sinne päin ja sille omistajalle, jolle Jussi neuvoi. Kahta hevosta ei kertaakaan lähtenyt peräkkäin, vaan toiset menivät syrjätietä, toiset maanteitse, mitkä Ylikainuuseen päin, mitkä ylöspäin jokivarrelle. Kaikki se hommailu kävi näppärästi ja niinkuin listan mukaan, sillä selviä miehiä olivat kaikki juomalla vastuullaan liikkeellä. Friikon veljekset, jotka olivat tottuneimmat ja rohkeimmat kavaltajat, lähtivät viimeiseksi. Heillä oli kaikkein vaarallisin matka, mutta he luottivat voimaansa ja hevostensa nopeuteen.
Aamuvarhaisella Jussi palasi Lampallc.
Patruuna oli täysissä vaatteissa, vaikka tähän aikaan muulloin tavallisesti oli vuoteessa. Koko yön oli ollut hereillä, ja kun Jussi tuli, niin vei heti konttorin viereiseen kamariin.
»Kaikki on hyvin!» sanoi Jussi. »Kuormat ovat menneet kukin haaralleen!»
Patruuna oli enemmän kuin hyvillään, melkein halasi Jussia. »Jaa, minä sanon suoraan, ettei semmoista miestä ole koko jokivarrella», kehui hän.
Mainiosti oli tullimiehet saatu petetyksi. Ne kolme kuormaa, joissa ei ollut muuta kuin lunta sullottuna säkkeihin ja joita tullimiehet olivat lähteneet takaa ajamaan, olivat paenneet niin nopeasti, etteivät tullimiehet olleet saavuttaneet. Joonas oli ajanut perässä nähdäkseen, seuraavatko tullimiehet kuormia, ja vasta Jafetin kestikievarista kääntynyt takaisin. Tullimiehet olivat uhanneet ajaa perässä vaikka Haaparannalle asti, niin oli Joonas kuullut Jafetissa kerrottavan.