Kaikki oli Jussin ansiota. Sillä se oli Jussi, joka oli hommannut lumikuormat ajamaan alaspäin, saadakseen tullimiehet pois näkyvistä ja sitten voidakseen Korven Israelista toimittaa tavarat määräpaikkaansa.
Hyvillään kovin, naurussa suin, nyt molemmin puolin selityksiä tehtiin, Tiltan kantaessa hyviä juotavia. Reiman palkan maksoi nyt patruuna Jussille ja käski tilittää kaikki apumiehet, joiden nimet Jussi luetteli ja paljonko kullekin oli luvannut. Niin kului tunti toisensa perästä, ja hauskalta tuntui olo sekä patruunasta että Jussista.
»Mutta mitä sanovat ‘hurtat' silloin, kun saavat tietää, kuinka heitä
Tirkassa on petetty?» sanoi patruuna.
»Minä luulen, että jo tietävät, ja sen vuoksi ne nyt ovatkin kuin susia», arveli Jussi.
»Entäs nyt lumikuormat…?» nauroi patruuna.
Jussi naurahti.
»Kuka heidät käski Tirkkaan juomaan ja kuka käski ajamaan lumisäkkikuorman perässä? En minä ettekä te, patruuna.»
»Jaha, jahah… niinpä tietenkin… kuka käski… ha, ha, ha…»
Silloin kuulivat he pihalta kiivasta aisakellon helinää niinkuin monta hevosta olisi pihaan ajanut.
»Tullimiehiä tulee neljällä hevosella!» ehti Tilta sanomaan ovelta.