Mutta samassa olivat tullimiehetkin sisällä. Heitä oli kahdeksan miestä, Saalkreeni etunenässä.
Patruuna ehti nousta seisomaan, mutta Jussi pyörähti oven taakse piiloon. Puodinovi konttoriin oli auki, ja ihmisiä oli puoti puolillaan.
Lamppa tointui pian ja meni konttoriin vastaan.
»Mitä on asiaa?» tikasi hän vihaisesti.
Leimuavin silmin ja vaahtosuin alkoi Saalkreeni selittää, että he tietävät nyt kaikki mitä patruuna on kavaltanut ja aikovat nostaa julman kanteen. He tietävät, että tavarat ovat Korven Israelin talossa, johon ovat menossa »peslaakia» tekemään. Omistaako patruuna tavarat, sillä asia on selvä? He tietävät lisäksi, kutka ovat olleet kavaltamassakin.
»Vai niin», sanoi patruuna, koettaen hallita luontoaan. »Minä en siitä tiedä.»
Mutta sitten hän yhtäkkiä unohti, että hänen piti pysyä levollisena, ja sanoa rokasi:
»Taisivat olla minun ne lumisäkitkin, joiden perässä olette yön ajelleet.»
Saalkreenin hahmo muuttui, ja vähältä oli, ettei karannut Lampan kimppuun.
»Linnaan joudut!» huusi hän; mutta silloin loppui Lampan maltti. Hän vetäisi uuninloukosta hiilihangon ja alkoi sillä suomia tullimiehiä päähän, niskaan, käsiin, selkään ja huusi, että huoneet jymisivät: