Janne olikin jo saanut useita kettuja ja kärppiä, joiden nahat riippuivat somassa järjestyksessä pirtin sivuseinällä.
»Kuuluvat maksavan nyt hyviä hintoja Rovaniemellä metsäeläväin nahoista», tiesi Ruhmulainen.
»Niin kuuluvat.»
Eräänä iltana ei Jussia kuulunut kotia, mutta kun Ruhmulainen aamulla heräsi, oli Jussi tullut.
»Jos tahdot ansiota, niin tulevana yönä saisit», aloitti Jussi keskustelun.
»Kylläpä tästä joutaisi… jopa olen tässä liian kauan sinun eväilläsi ollut», vastasi Ruhmulainen.
»No siinnyt ei mitään, vaan lieneekö sinussa vielä entistä voimaa, että kykenet…»
»Kyllä minä…»
»No yritämme tulevana yönä… Kuuluvat olevan tullihurtatkin väsyksissä… kun viikkomääriä ovat yötä päivää valvoneet ja kaikki loukot ajaneet…»
»Ovatko saaneet?»