»Pane nyt tämä päällesi ja nosta kaulus pystyyn», käski Jussi. »Ja kävele sinä niinkuin herrat… tämä on herrasturkki, näet, Lampan turkki…»
»Mitä aiot?»
Nyt vasta Jussi rupesi selittämään, mitä hän aikoi yrittää. Tässä Rantaojassa oli Lampalla monta säkillistä hevosenvaljaita, priima tavaraa, ruomia, suitsia, patusia, siloja, loimivöitä ja paljon muuta. Ne tarvitsi saada yli hyvin pian, olisi jo ennen tarvinnut saada yli, mutta ei ollut kukaan uskaltanut lähteä viemään, — niitten piti joutua isompaan maailmaan…
»Tästäkö sinä aiot ajaa suoraan Makon kylän haarakauppaan?» kysyi
Ruhmulainen ihmeissään.
»Tästä suoraan, ja tie nousee kuten muistat rantamakasiinin ohitse ja vie sitten pihaan…»
»Niin tekee, mutta tullihurtathan asuvat aivan vieressä.»
»Antaa asua. Me menemmekin herroina. Sinä istut herrana perässä susiturkki ylläsi ja kaulus pystyssä…»
»Ha, ha, ha», nauroi Ruhmulainen.
»Ole hiljaa siinä!» varoitti Jussi.
Sitten he kävelivät pihaan, Ruhmulaisella Lampan suuri susiturkki yllään. Hevonen seisoi jo tallin edessä valjaissa. Jussi komensi Ruhmulaisen rekeen, kantoi pihapuodista säkin syliin, turkin alle, niin, että Ruhmulainen näytti isomahaiselta patruunalta, joka selkä kenossa istui reessä. Peitti vielä herran nahkasilla ja veti rekipeitteen nahkasten päälle.