Ruhmulainenkin alkoi ymmärtää mistä tulee kysymys ja innostui osaansa.
Jussi oli itse lainannut pitkän lammasnahkaturkin, joka ulottui häntä kantapäihin, ja kääntänyt lakin korvilleen. Siinä asussa hän istahti kuskipallille ja laski menemään jäälle…
Makon kylän tullimiehet asuivat Lampan haarakaupan vieressä. Siinä oli takavuosina ollut Viikluntin kauppa, mutta Viiklunti oli köyhtynyt, tehnyt konkurssin ja mennyt Jällivaaraan. Lampan kauppa olikin vasta ensi talvea tässä Viikluntin entisessä talossa. Vaikka siitäkin oli Suomen puolelle tikoitettu suora tie Rantaojaan ja vaikka ostajia Suomen puolelta joka päivä kävi kaupassa, eivät tullimiehet kertaakaan vielä olleet saaneet »peslaakia» eivätkä kauppaan nähneet tutuvan tavaroita Suomen puolelta. Jokaisen Suomen puolelta tulevan he kuitenkin tarkastivat ja valvoivat, ettei reissä mitään tavaraa Suomesta tuotu. Mutta paitsi Suomen puolelta saapuvia ostajia, kulki tätä Makonkylän—Rantaojan tietä paljon muita matkustavia Suomesta Ruotsin puolelle ja päinvastoin, kulki tukkiyhtiöitten herroja ja työnjohtajia sekä sen sellaisia, jotka ilmeisesti olivat omilla asioillaan matkassa eivätkä tullia kavaltamassa.
Joelta nouseva tikkatie, joka kauppaan johti, oli jyrkkää vastaletta. Vastaleen alla, korkeimman nousun kyljessä, oli kookas kaksikerroksinen makasiini, joka oli kauppakartanoon kuuluva ja jonka kivisen partaan sivutse tie vei. Makasiinista ei pihalla seisoen näkynyt kuin yläkerran ovi, pääty ja katto, muu osa oli vastaleen suojassa.
Nyt pimeänä iltana oli makasiinissa Lampan Joonas. Hän oli iltapimeää hiihtänyt jokea pitkin Lampalta, oli pistäynyt kaupanhoitajan puheilla ja hiipinyt aittaan, jossa nyt istui silavalaatikon päällä ja odotti. Kuta pitemmältä ilta kului, sitä tiheämpään Joonas raotti ovea ja kuunteli… Siitä oli jo kaksi hevosta mennyt ohi pihaan päin ja yksi oli ajanut pihasta Suomen puolelle, mutta ei ollut vielä näkynyt niitä tulijoita, joita Joonas odotti…
Mutta kun hän taas raotti ovea, kuuli hän kiivasta aisatiu'un helinää joelta ja arvasi, että Jussi ja Ruhmulainen olivat tulossa…
Tullimiehet olivat liikkeellä ja kuullessaan aisatiu'un äänen arvasivat, että joku oli tulossa Suomen puolelta. Hevonen tuntui tulevan aimo vauhtia, sillä aisatiu'un ääni kuului selvempään ja kovemmin… Heillä oli tapana odottaa kauppiaan pihalla, jonka läpi kulkijain täytyi tulla, siinä pysäyttää hevonen ja tarkastaa reki…
Niin nytkin asettuivat pihalle, vaikka olivatkin varmat, että tulija, joka niin rennosti ajoi helisevin tiu'uin, oli luonnollisesti joku herra tai muu kulkija, jolla oli asiaa Ruotsin puolelle.
Joonas kuuli hevosen lähestymistään lähestyvän… nousi jo rantatörmän päälle… Ja hän avasi enemmän ovea katsellen ulos. Pimeä oli niin, ettei hän nähnyt mitään, mutta kuuli selvästi, että hevonen nousi jo rantatörmän tällä puolen, jossa ei enää ollut niin tiukka vastale, ja hän raotti yhä enemmän ovea, vilkaisten samalla pihaankin päin… Yhtäkkiä puhalsi hevonen laukkaan ja karahti aitan kivirappusten eteen… Joonas ehti avata oven, kun samassa portaille lensi suuri säkki… Hevonen ei pysähtynyt vähääkään, mutta Joonas kuuli Jussin sanovan:
»Työnnä pian makasiiniin!»