»Piru, kun ei edes ryyppyä ole», ärähti Ruhmulainen.
»Me saamme Joonaalta… elä hätäile!» lohdutteli Jussi.
Jussi lasketti menemään jäälle ja ajoi tikkatietä samoin kuin ensi kerrallakin, suoraan poikki…
Tullimiehiä ei näkynyt rantatörmällä, mutta Jussi antoi hevosen vastaleessa kävellä. Heidän tuloaan ei kuullut Joonaskaan, kun kaikki äskeiset helisevät tiu'ut oli otettu pois. Aitan portaitten luokse olivat juuri pääsemässä, kun Joonas raotti ovea ja tunsi… Ruhmulainen heitti samassa toisen säkin portaille asti, mutta kun toista aikoi heittää, ei se lentänytkään portaille, vaan putosi portaitten viereen…
Mutta nyt Jussi rapsaisi vireää ruunaa lautaselle ja karautti menemään pihan läpi, että vilahti. Kaksi tullimiestä kyllä karkasi sisältä ja huusivat jotakin, mutta Jussi ei ollut kuulevinaankaan.
Kolmaskin kierros onnistui heillä yhtä hyvin, vaikka Jussi aitan luona pysäytti hevosen muutamiksi sekunneiksi.
»Anna sieltä pari pulloa», kuiskasi Jussi Joonaalle, joka samassa ikäänkuin asian arvaten työnsi povestaan rekeen kaksi konjakkipulloa.
»No nyt», riemastui Ruhmulainen, ja täyttä vauhtia ajoi Jussi pihan läpi.
Yksi tullimies puhalsi nurkan takaa, koettaen tarttua ohjista kiinni, mutta kompastui pitkäkseen reen antamasta vauhdista ja jäi siihen makaamaan.
* * * * *