Tullimiehet ajoivat menemään ja Jussi taivalsi edelleen.
— Vielä te tästä kuormasta saatte maistaa, — naurahti Jussi, kun oli päässyt kappaleen matkaa eteenpäin.
Ilta oli jo kulunut myöhäksi. Muutamissa taloissa kylän päässä sammutettiin jo tulet ja Jussi päätteli mielessään, että parahiksi hän ehtisi perille. Oli vielä tämä metsäinen taival ja kylä mentävä ennenkun tulisi se kylä, jossa Lamppa asui. Mutta levollisemmin Jussi nyt kuormalla istui, kun tullimiehiä oli vastaan tullut. Varmasti oli hän Saalkreenin tuntenut äänestä ja toisen, joka reen perässä istui, arvasi hän Jönssoniksi, miehen ko'osta. Kolmas, joka istui kuski pallilla, saattoi olla Fynke tai se vasta tullut uusi tullimies, Andersson. Kolme miestä oli reessä. Yksi oli siis jäänyt Lampan tienoille vahtaamaan…
— Jospa nyt kaikki onnistuisi niin hyvin kuin tähän asti! — toivoi
Jussi, ja jonkunlainen epäilys tuntui mieltä painavan.
Mutta hetken mietittyään hymähti hän:
— No, jos ei onnistu, niin eipä tuo tule minun vahingokseni!
Ja Jussi ajeli eteenpäin, silmät ja korvat jännityksessä.
Loppui taas taival ja alkoi kylä, nyt viimeinen ennenkuin Lampalle ehtisi. Joka talossa nukuttiin, eikä kylän raitilla näkynyt ketään liikkeellä. Keskikylällä tuli kaksi rahdista palaavaa hevosta vastaan. Mutta miehet nukkuivat reissään, tyhjien säkkien ja nahkasten alla, ettei näkynytkään. Jussi ohjasi hevosensa syrjään ja rahtimiesten lamakaakit kävellä vätöstivät sivu.
Tie nousi nyt mäelle, josta Jussi näki Lampan komean kauppakartanon pohottavan revontulien valaiseman yön läpi. Se oli kylän ylimmäinen talo, lähempänä joen rantaa kuin muut talot ja loitolla naapureista. Ei näkynyt valoja Lampastakaan, mutta Jussi tiesi, että siellä valvottiin; sekä patruuna että Joonas jo vartoivat häntä.
Mutta mäen alla, palasen matkaa tiestä, ihan metsän laidassa oli pienoinen punainen mökki, jossa oli sievä kuisti maantielle päin. Siinä asui kylän räätäli, nokkela ja hauska Tirkka-niminen vanhapoika. Asui ypö yksin somassa asunnossaan, ja kerrottiin hänen olevan hyvissä varoissa, koska oli säästäväinen ja ahkera mies. Mutta kohtelias oli vieraille kotonaan ja verraton juttuilemaan ja hauskoja kaskuja kertomaan.