Jo rupesi Jussi kauppaa hieromaan ja alkoi keskustella miehen kanssa. Mies helpotti vielä tahtomastaan summasta, kun kuuli, että saisi paikalla rahat kouraansa.
Kauppa tehtiin, ja Jussi maksoi rahat.
IX
Jussi oli eräänä yönä — kevättalvi oli jo alkanut ja Rovaniemen markkinoista kulunut kaksi viikkoa — saapunut Kaakkuri-Jannen pirtille Ruotsin puolelle.
Jussin hevonen ja reki olivat Jannen vanhassa navetassa, sillä Jannella ei enää ollut moneen vuoteen ollut lehmää. Miehet olivat yöllä, kun yhteen tulivat, maistelleet aika lailla, niin että lopulta nukkuivat molemmat.
Onnensa kukkulalla tunsi Jussi olevansa, kun Jannen pirtissä heräsi ja hommaansa muisti. Hän oli niin paljon näinä viikkoina komistunut, ettei Janne ollut tuntea. Hyvä hevonen oli, tilava resla ja pussissa itsellä aivan uudet vaatteet, uusi turkki ja kakilakki.
— Jos olisi ennen hoksannut nämä hommat, ei olisi tarvinnut koskaan puutetta kärsiä — ajatteli hän herätessään ja kolisteli Jannenkin valveille.
Jussilla oli ollut mökille tullessa koko resla täynnä konjakkipulloja, jotka oli säkeissään yöllä nostettu Jannen roskakamariin. Mutta kuorman päällä oli ollut kuusi tyhjää voidritteliä, jotka niinikään oli kamariin nostettu.
»Hyvin sinua on onnistanut, vaan kyllä sinä taidatkin olla semmoinen veijari, etteivät sinua ensi yrityksellä petä tullimiehet eivätkä poliisit», kehui Janne Jussia, kun kohmeloonsa tekivät puolikuppisia. »Huonosti menestyi niillä Friikon veljeksillä…»
»Mitäs juovat itsensä humalaan silloin, kun pitäisi selvänä olla… Oma on syynsä. Kenen vuoksi Rämä-Heikkikin linnaan joutui!»