»Kuusi astiaa voita», sanoi hän. »Mihin näitä viedään?» tokaisi hän sitten.
»Ne ovat meneviä Muonioon kauppias Anttilalle», vastasi Jussi arvelematta.
»Jahah, jahah… jassoo… Eipä taida siinä kuormassa viinoja olla…»
»Ei pisaraakaan.»
»Minä arvaan, koska näytte olevan aivan selvä mies…»
»Selvä toki… joka ei juo mitään.»
»Jahah… Jahah… Ajakaa vaan.»
Jussi oli koko keskustelun ajan pelännyt, että harvaviiksinen tullimies hänet tuntisi, mutta onneksi ei tuntenut, kaiketi sen vuoksi, että Jussilla oli uusi puku ja kakilakki korville käännettynä.
* * * * *
Puolenyön aikana Jussi kävi kotimökillään, jossa Janne asui yksin, linnun ja jäniksien pyynnillä aikaansa kulutellen. Jannelta hän kuuli, että Lamppa oli saanut halvauksen, ettei voinut puhuakaan, ja konkurssi tulee. Häntä, Jussia, oli kaivattu. Lamppaan oli käyty kysymässä ja Keskitalon Hermannikin käynyt melkein joka päivä tiedustelemassa, eikö jo olisi kotiintunut. Hermannikin kuuluu sekaantuneen Lampan asioihin; huhuttiin, että menettää hänkin Lampan kanssa kaiken omaisuutensa. Konjakin salakuljetuksesta oli Hermanni haastettu. Lisäksi kertoi Janne vielä, että Ruhmulainen oli päästetty irti ja että hän oli kaikki kertonut Ruotsin puolen tullimiehille. Friikon veljekset olivat Rovaniemeltä palatessaan sen tienneet, olivat kysyneet Jussia ja olleet hyvin alakuloisia epäonnistuneen markkinamatkansa takia. Päivää ennen oli Ruhmulainen käynyt Jussin mökilläkin. Rahaa sillä oli näyttänyt olevan, ja humalassa oli ollut. Oli arvellut, että kun hän Jussin kohtaa, niin on heillä vähän entisiä laskuja selvittämättä.