"Asiat vaativat… sinä et ymmärrä näitä asioita", vastasi isäntä, ollen tulisessa touhussa.
"Herätä toki renki hevosta valjastamaan", kehoitti emäntä.
"Saan minä sen yksin valjaisiin", vastasi isäntä, ollen jo turkki yllään ulos menossa. — "Pankaahan ovet kiinni, sammuttakaa tulet ja nukkukaa", lisäsi hän ovella mennessään.
Ja kiireesti valjasti hän hevosensa ja lähti täyttä juoksua löysäämään
Mallikylään.
Kevät-yö oli, taivas harvassa tähdessä, ja päivä alkoi valjeta jo hyvin varhain.
Oli kuitenkin aivan pimeä silloin vielä, kun Herrala ajoi Ollinvainion ohi. Vaikkei mitään näkynyt eikä kuulunut, pysähdytti Herrala kuitenkin hevosensa kaivon kohdalla ja kuunteli…
Ei minkäänlaista ääntä kuullut korva, ei silmä mitään eroittanut.
Hiljaista oli, ja Herrala jatkoi matkaansa.
Kun hän helisevissä tiu'uissa ajoi Maaherran pihaan, oli vielä hyvin varhainen. Karjakko oli juuri menossa aamunavetalle, mutta muu talon väki nukkui vielä.
Herrala ajoi hevosensa tallin seinälle ja pani kiinni. Karjakolta hän kuuli, että isäntä oli kyllä kotona, mutta makuulla.
Mutta kun hän hevosen kiinni saatuaan silmäsi pirtin ikkunaan, näki hän Maaherran seisovan alushoususillaan ikkunassa ja kulmat kurtussa katsovan pihalle…