Ei tuntenut vielä Herralaa. Mutta kun tunsi, niin juoksi portaille avojaloin ja yötamineissa ja kutsui sisälle. — — —
Hirmuinen rähinä syntyi koko Mallikylässä, sillä aamulla jo oli koko kylässä tietona, mitä koirankonstia savukyläläiset olivat harjoittaneet.
Maaherralle kokoontuivat melkein kaikki Mallikylän isännät, ja kova oli melu ja ääni.
"Jo minä sitä vettä katsoessani ajattelin, että niinhän tämä on kuin ojavettä, lumesta sulanutta", muisteli nyt Maaherra.
"Sen verran se tietää ja näkee se konsulentti", sanoivat toiset.
"Hänet pitää haukkua ja antaa hänelle epäluottamuslause", ehdottelivat toiset.
Ja päätettiin, että ensi tilassa kirjoitetaan konsulentille ja annetaan vähän kuka käskiä.
Mutta mitä on nyt ensiksi tehtävä, kun savukyläläisten roistontyö on paljastettu?
Kaikille osuuskuntalaisille on asiasta ilmoitettava, eikä tietysti tule enää kysymykseenkään meijerin rakentaminen Savukylän Ollinvainioon.
Maaherra päätti lähteä Herralalle toiseksi. Oli saatava kaikki osuuskuntalaiset puolelleen, ja silloin olisi asia valmis!