Ulrikki ja Anaski jäivät oven puoleen istumaan.
He eivät tienneet, oliko heidän hyvä vaiko paha olla, mutta molemmin tunsivat he, että kyllä hekin olivat syntisiä ihmisiä.
VII
Valkeni maanantaiaamu, se aamu, jona naapuripitäjäläisten oli aloitettava meijeripaikkojen tarkastus.
Ihana oli keväinen ilma. Linnut lauloivat, ja kesäntulosta puhuivat ihmiset.
Naapuripitäjän valitut miehet, Öystin Antti, Merenemän Janne ja Kirkkovaaran Aukusti, olivat saapuneet aamulla varhain Savukylään ja juoneet aamukahvit Jaakkolassa. Sieltä lähettivät he sanan Reikälän saarnamiehelle Herralaan, että saapua Savukylään, sillä Ollinvainio tarkastettaisiin ensin.
"Sepä nyt oli", sanoi saarnamies. "Minä luulin, että he saapuvat ensin tänne."
Herrala valjasti hevosensa ja lupasi lähteä kyytiin.
Oli ollut semmoinen määrä, ettei yksikään heinärantalainen saa olla läsnä, kun tarkastusmiehet ovat työssä. Heidän pitää saada tehdä toimensa syrjäisten häiritsemättä.
Niin oli sovittu.