"Onhan se nyt hauskaa, kun on semmoinen naapuri kuin te, joka aina antaa. Mutta on tässä ollut koviakin päiviä, kun nälkä hätyytteli ja lapset olivat pieniä. Mutta nyt… nyt tässä eukkokin alkaa komistua ja ylpistyä…"
Ja Olli naurahti sukkeluudelleen. "Saisiko sitä mitään tarjota?" hän sitten kysyi.
Ollin vaimo, Kuppari-Kaisaksi sanottu, riensi samalla pirtistä ja alkoi siunailla, että kun metsäherra täällä… ja avopäin istuu männyn tyvellä.
Hän toimitti lasillisen vettä Martille, eikä taaskaan malttanut olla sanomatta sitä entistä sanomaansa:
"Jo on kumma, kun ei noin komea mies rouvaa ota!"
Siihen ei ollut Martti koskaan muuta kuin naurahtanut, mutta nyt virkahti:
"Jospa ei saa mieluistaan."
"Jo nyt luulisi maailmassa teidänkin hyvänne olevan", arveli Kaisa, mutta Olli sanoi painokkaasti:
"Siinä se juuri onkin, että jos ei saa mieluistaan."
Mutta Kaisa rohkaisihe ja hymähti: