"Hyvää se sinulle tietysti tekee… Teit oikein järkevästi, kun lähdit tänne suruasi jäähdyttämään. Olen oikein iloinen, että tunnet viihtyväsi täällä…"
"Tällaisen luonnon parissa täytyy viihtyä", vakuutti nuorempi intomielin.
Ruustinna kertoi:
"Sinä olet sitten samanlainen kuin Virkavaaran forstmestarikin. Hänkin ihailee tätä seutua eikä sano koskaan tahtovansa pois. Muuten hän on kummallinen mies…"
"Onko hänellä perhettä?"
"Ei. Eikä näy hän naisväestä juuri välittävän. Huvitteleiksen metsästyksellä ja kalastuksella. Siivo, hiljainen mies muuten… Meidän pitää kerran mennä vieraisille Virkavaaraan…"
"Mutta jonakin hankiaamuna me teemme retken tuonne kauas metsään, korkeimmalle kukkulalle…"
"Kunhan nyt Uunokin tulee kotia…"
He olivat saapuneet juuri sille kohdalle, josta Martti hurautti tien yli.
"Onko hän komean näköinen, mustapartainen mies, tuo teidän herra Laguksenne?" kysyi nuorempi, vaikka hän kyllä aavisti, että mies, jonka hän näki suksilla huristavan tien poikki, ei voinut olla kukaan muu.