"Olen minä isän kanssa. Jos isä lähtisi matkaan, niin kyllä tohtisitte lähteä… Isällä on pyssyjä, ja hän osaa kaikkialle kiveliöön… Jos vain olisikin pyytää isää…"
"Todellakin. Missä Annan isä asuu?"
"Virkavaaran takana. Virkavaarasta lähtee porotiekin meille… eikä siellä muita mökkejä olekaan… Sanotaan Kivi-Olliksi minun isääni…"
"Tohtisiko sinne hiihtää?"
"Hyvin tohtii. Kyläläisten metsätiekin menee meidän kautta. Ei Virkavaarasta ole kuin pikkusen matkaa meille…"
— Ehkäpä hiihtelenkin sinne päin, — mietti Helvi-rouva.
Mutta ovea kiinnipannessaan hän kysäisi vielä Annalta:
"Nukkuvatko ruustinna ja rovasti vielä?"
"Nukkuvat. Menkää onnessa!"
Helvi tuli pihalle, otti rakennusta vasten nojallaan olevista tikapuista sukset ja kantoi ne pihan poikki mäkikujalle.