TULLIKAVALTAJIA
Kuvaus Torniojoen varrelta
Kirj.
VÄINÖ KATAJA
Hämeenlinnassa, Ari A. Karisto Oy, 1911.
I
Syysmunakan aika oli.
Teillä ja vainioilla vastasi vielä routa reenrautaan, mutta joen jäällä oli liukas ja sileä keli. Tornionjoki oli pari päivää ollut jään peittämänä suvantopaikoissaan. Jalan kuljettiin jo poikki jään Suomen puolelta Ruotsin puolelle ja päinvastoin. Vasituisia talviteitä ei ollut vielä tikoitettu.
Talonsa pihalla seisoi Palomäen isäntä ja katseli joelle päin. Kuulakan kaunis ja kylmän kolea oli marraskuun päivä, kun aurinko kuin hyvästiä jättäen kulki matalalla taivaanrannalla. Jo pohotti valkoiselta joen jääkin, johon pakkanen öisin ripoitteli huurretta. Mutta harmaanmustilta näyttivät vielä korkeat vaarat joen toisella rannalla, sillä talven lumi ei ollut ehtinyt niiden puuttomia lakia peittää.
Poikki joen näkyi olevan menossa pari miestä — juuri pääsemässä jo ruotsinpuoliselle rannalle. Palomäen isäntä katseli miesten menoa ja höpisi itsekseen: