Mutta jos tämä nyt olisi totta, mitä Jussi kertoi, että neljä kuormaa… ja kalliita tavaroita… ja hyvät hevoset siihen…

Hän alkoi puhutella Jussia ystävällisemmin, tarjosipa sikaarejakin.
Fynke ja myöskin iso, uusi tullimies ottivat osaa keskusteluun.

Saalkreeni tahtoi vielä tietää, mistä Jussi oli niin pahasti suuttunut Palomäen Santerille. Jussi antoi kiitettävän selityksen ja vakuutti vielä moneen kertaan, että puolen yön aikana tulevat… Tiesi senkin, että Rantalan heinäladon ohi oli jo tie valmiina…

Ja lopuksi Jussi rukoili itkusilmin, väräjävällä äänellä, etteivät vain tullimiehet vahingossakaan antaisi häntä ilmi…

»Santeri epäilemättä tappaisi minut… siksi sydämetön hän on ja julma.»

Mutta kunniansa kautta vakuuttivat tullimiehet, etteivät missään tapauksessa hiiskuisi sanaakaan Jussista.

Ja nyt he kaikki uskoivat Jussin puhuvan täyttä totta ja olivat hyvillään.

Sitten he kyselivät Jussilta, tiesikö hän mitään Jafetin pihalla tapahtuneesta varkaudesta — siinä olisi ansa Santerille, sanoivat, — ja tiedustelivat Oinas-Matistakin. Mutta Jussi ei sanonut niistä mitään tietävänsä. Hän ja Santeri olivat kaiken syksyä olleet vihoissa toisilleen eikä hän muuta tiennyt noista jutuista kuin sen, mitä oli kuullut kylällä puhuttavan.

Ja sikaaria poltellen he juttelivat myöhään iltaan.

* * * * *