»Ja sitäkö varten sinä olet tänne tullut?» kysyi Saalkreeni tuimasti.
Jussi vakuutti niin olevan.
Vai niin», sanoi Saalkreeni. »Tuleppas sisälle, lurjus! Taidat olla valheen kengillä liikkeellä!»
Jussi totteli ja meni nöyränä Saalkreenin kanssa sisälle. Kruukin sijaan oli tullut uusi tullimies. Se oli iso ja vankka kuin hevonen, ja äänikin kuului kuin tynnyristä.
He alkoivat puhella keskenään ruotsia, ja Jussi seisoi ovensuussa kuin tuomittu. Saalkreeni selitti toisille ja viittasi välistä Jussiin päin.
Häntä alkoi vähän epäilyttää, kuinka tässä oikein kävisi, kun
Saalkreeni samassa astui hänen eteensä ja sanoi tuimasti:
»Sinun pitää lähteä Käkisaareen meidän mukanamme… ja varjelkoon sinua, jos valehtelet…»
Sitähän Jussi juuri oli toivonutkin, että hänet otettaisiin mukaan.
»Uskallan minä lähteä… epäilemättä tänä yönä tuovat poikki…
Iso-Liisa tiesi ihan varmaan sanoa… ja hommassa oli jo iltahämyssä
Santeri ollut…»
Kun Jussi niin mielellään lupasi lähteä mukaan, alkoi Saalkreenikin uskoa, että miehellä taisi olla tosi tarkoitus! Ei olisi uskaltanut muutoin noin valehdella! Ja olihan tapahtunut tämmöistä ennenkin takavuosina. Kerrankin oli Makon kylästä muuan mies, Köykky-Jaakko, tullut ilmoittamaan, että Viikluntiin tuodaan seuraavana yönä voita koko kuorma… Niin oli tuotukin, ja hyvän takavarikon silloin saivat…