»Pyh… Patruunan hommalla ei saataisi poikki mitään.»
Santeri sanoi sen halveksivalla äänellä.
Pelkäävän näytti. Mennä yönä olivat tullimiehet saaneet suuren 'peslaakin' Makon kylässä…»
Santeri vilkastui.
»Elä helvetissä! Kuka kertoi?» kysyi hän innostuneena.
»Patruunalle oli telefoneerattu Makon kylästä…»
»Voi saakeli! Keltähän olivat saaneet?»
»Juurrus-Antilta. Oli, kuulemma, lähtenyt kolmitakkareellä vetämään kahta voiastiaa Viiklundin porvarille, mutta rannassa olivat tullimiehet saavuttaneet ja ottaneet molemmat…»
Santeria nauratti.
»Semmoinen pöljähän se on Juurrus-Antti aina ollut! Kumma kun uskaltaa yrittää ollenkaan», hän sanoi, mutta nähtävästi hän oli hyvillään, että toisella oli ollut huono onni.