* * * * *
Santeri oli patruunalle sanonut, että nyt piti koettaa saada tullimiesten huomio kääntymään toisaalle, sillä he voivat alkaa vainuta, että tavaraa oli tuotu enempikin. Joonaan piti käydä heinässä, mutta Käkisaaressa, jossa Lampalla myöskin oli niitty. Sillä selvää oli, että he nyt alkaisivat jotakin arvella, eikä ollut yrittämistäkään ensi päivinä uudestaan käydä Kortesuolla. Ja Joonaan tuli kulkea tikkatietä, jotta ilmeisesti näkyi tulevan Suomen puolelta.
Joonas oli liikkeellä joka päivä; väliin oli kuormana halkoja, koska patruunalla oli Suomenkin puolella maatila, ja väliin taas heinähäkkejä. Santeri hommasi kaikki, ja jotta asia saisi suuremman merkityksen, hiihteli Santeri aina vähää ennen Lampalle, muka vartioimaan, ennenkun Joonas tuli joen poikki.
Joka kuorman tullimiehet penkoivat, mutta turhaan.
He eivät silti lakanneet vakoilemasta loitompaa. Kaikki lähitienoon heinäladot ja riihet he tarkastivat. Sillä heille oli selvinnyt, että jossakin Santerilla kaiketi oli varasto, josta Joonas oli jauhosäkit kuljettanut.
Mutta sitä he eivät löytäneet, kun eivät arvanneet hiihtää Kortesuolle.
Ja vaikka he yrittivät parastaan, onnistui Santerin sittenkin Rämä-Heikin avustamana viedä useita kuormia Kortesuon ladoista Ylikainuuseen. Sillä aikaa kun tullimiehet penkoivat Lampan pihalla Joonaksen kuormia, kiirehti Santeri suksilla Kortesuolle. Sinne oli sitä ennen Rämä-Heikki mennyt hevosella. Mutta pienissä erissä täytyi yrittää, sillä tullimiehet tutkivat kuormia Ruotsinkin puolella.
Kerran olivat Jafetin kylän tullimiehet olleet Kortesuon tienhaarassa, kun Rämä-Heikki Lehmikankaan kautta yritti Kortesuolle, mutta ehti onneksi kääntää hevosen Lampalle päin. Tullimiehet tunsivat Palomäen oriin ja Rämä-Heikin ja arvasivat, ettei Heikki ollut huvin vuoksi liikkeellä.
VI
Kului pari viikkoa. Ylikainuun markkinoilta oli palattu ja koko markkinahumu tauonnut.