Ei ollut vielä ainakaan kuulunut.
Patruuna noitui. Sitten hän taas tiedusti:
»Milloin ne ovatkaan, ne välikäräjät?»
»Vasta toukokuun kahdentenakymmenentenä päivänä.»
Jussi aikoi lähteä.
»Tilta hoi, tuo tälle Ranta-Jussille vähän», huusi patruuna puotiin.
Jussi ymmärsi, mitä patruuna aikoi tarjota. Hyvilleen tullen hän istahti uudestaan.
»Tässä aikovat hävittää yhteen rykelmään kaikki! Mutta sen minä sanon, että jahka sieltä Santeri tulee kotiin, niin…»
»Niinpä tietenkin!» myönsi Jussi, jolle Tilta toi juomalasillisen konjakkia. Sen tyhjennettyään Jussi ymmärsi kiittää ja lähteä.
Patruuna jäi yksin.