"No se kyllä on tosi…"
"Eikä jouda siinä ahma-irvistelijä länkkyjään lyömään, kun Kiveliön kävijä jälille osuu… Ja ei se mies kenenkään rauhaa häiritse…"
"Ei vainkaan. Yövyppäs kuusen juurelle tulipalopakkasessa, vaikka talo on vieressä…"
"Niinhän hän tekee…"
"Joo. Aina hän näyttää karttavan ihmisiä ja ihmisasuntoja…"
"Siinäpä sen näkee, ettei sillä ole oikein puhdas tunto. Ja miksi ei kenellekään puhu, vaan aina miesjoukossakin istua toljottaa äänetönnä maahan katsoen…"
"Se on hänen luontoaan."
Muuan nuori lappalainen kertoo:
"Minä sen kerran näin Kiveliön kävijän kesäasunnon. Vaan en ole hänestä kenellekään huolinut kertoa."
"No minkälainen oli?" kysyttiin monesta suusta.