Niin miehet siinä kahvia juodessaan aamuvarhaisella juttelivat… Oli Lassi Holsterin emäntäkin kuunnellut miesten puheita ja sekausi kysymään:
"Sattuiko siellä kuulemaan uudesta metsänhoitajasta mitään, joka tästä ennen joulun pyhiä meni?"
"On kuultu. On nähtykin", tiesi muuan nuori poromies, joka oli talokkaan poika, mutta talvisin hiihteli poroissa.
"Ne tästä Eilan kanssa lähtivät. Sanoi, ettei hän koskaan ennen ollut poron pulkassa istunut…"
"Mainio mies näyttää olevan. Jos sen tapaisena pysyy, niin ei semmoista herraa ole Lapissa koskaan käynyt… Minäkin kun menin luppokirjaa pyytämään kruununmetsään, niin sanoi, että ota sinä vain ajoporoillesi luppoja mistä saat… ja antoi sikaarin vielä… Hauska mies kerrassaan… Ja taitaa olla aika vekkulikin… Kovin se oli ollut tuttavana Eilan kanssa… vaikka mitäpä se meihin kuuluu…"
"Eipä vain kuulukaan", myönsivät toiset, mutta Holsterin emäntä arveli:
"Niin minustakin näytti silmistään se herra, että kyllä se mies monen tytön pään pyörälle panee…"
"Komea on mies. Ja minulle kertoi, että hyvin hän täällä viihtyy eikä kaipaa suureen maailmaan ollenkaan."
"Taitaa olla hyvin varakaskin", puhui Lassi Holsterin emäntä kiitellen. "Kun Lassi hänelle lainasi poron, tässä kun Eilan kanssa lähtivät, niin ei ollut mitään puhetta kyytipalkasta, mutta sitten kun Säikkärä-Mikon matkassa lähetti poron takaisin, niin Lassille kivan kyytipalkan oli Mikolle matkaan pannut ja minulle kaksi koreaa päähuivia ja pojalle tuossa puserovaatteen… Ei ole tästä niin hyväntahtoista herraa ennen Lappiin päin mennyt…"
"Mitä se hänen varoissaan tuntuu!"