Hän vetäysi vaunuunsa, sytytti tupakan, hykerteli käsiään ja sanoi itsekseen:
— Onpa… onpa raitis tuuli tuolta pohjoisesta… Ja hetken kuluttua:
— Se oli Pohjolan tervehdys… niin jäisen kalsea.
Ohi mennessään antautui junailija puheisiin.
"Nyt sitä ollaan viimeistä taivalta katkaisemassa", hän sanoi
Waltterille.
"Niinpä ollaan. Vahinko vain, että on näin pimeä, ettei näe ympäristöä… Mutta kyllä tuntuu tuuli olevan tuima täällä Perä-Pohjolassa… Kuinkahan kipakka lieneekään Lapissa!"
"Vai Lappiin asti herra matkustaa! Olen minäkin kerran käynyt Kittilän kirkolla."
"Olette täältä Perä-Pohjolasta kotoisin?"
"Täältä olen Oulun paikoilta."
He pääsivät keskustelun alkuun, ja junailijalla oli paljon kertomista näistä pohjoisista oloista. Tiesi hän selittää Lapinkin elämää.