Hän käveli pellolle, jossa koko talon väki oli leikkuulla. Enin osa peltoja oli jo haasioissa ja kuhilaalla, eikä leikkaamatta ollut enää kuin navetan takainen pelto.
Kaarlon tullessa nousi Eeva leikkaamasta ja alkoi teroittaa sirppiään.
"Viikon päästä siis lähdette", sanoi tyttö hiljaisella äänellä.
Kaarlo istui pientareelle vastapäätä Eevaa.
"Kun minä pääsisin kirkonkylään asti saattamaan… Mutta äiti ei saata lypsää…"
"Minä lähetän sinulle hyviä tuliaisia isän matkassa, ja talvella kirjoitan…"
"Ja sitten ensi kesäksi tulette taas tänne meille!…"
"Jos elän, niin varmaan tulen, ja silloin tulet matkaani…"
Eevan silmissä ilo aivan salamoi.
"Kun olisi talvi oikein lyhyt…"