He seisoivat kauan äänettöminä, taivaalle katsellen.

Silloin Akseli juoksi riiheltä ja huusi, että perunat olivat jo kypsyneet.

Heikkikin seurasi riihelle paistinperunoita maistelemaan.

Ja varhain seuraavana aamuna noustiin ensimmäistä riihtä puimaan.

VIII.

On vielä varhainen aamu.

Yö on ollut kylmä. Valkoisena huurteena hohtelevat Kaiholan uudistalossa pellon sänget ja pihamaan nurmikko. Kirkkaana nousee syysaurinko ja kimaltelee valkoisten kattojen harjoilla.

Venevalkamassakin ovat porraspuut huurteessa ja jäänriittaa palanen rantahiekan reunalla.

Heikki siinä puuhaa veneen luona, asetellen uusia hankavitsoja paikoilleen. Kun kuura on maasta sulanut ja päivä noussut korkeammalle, työnnetään vene vesille. Kaarlo on nyt poislähdössä Kaiholasta. Eeva ja Akseli lähtevät venheessä saattamaan poikki järven Raakonrannalle, mutta Heikki menee kirkonkylään asti, johon nyt on muitakin asioita.

Rannalla seisovat emäntä ja pikkutytöt, ja Aapo ja Erkki katselevat, kun vene loittonee rannasta.