"Ei ole, mutta Ylipään Junnon pirtillä hän enimmäkseen kuuluu oleskelevan", tiesi Lauri.
"Mutta mitä me häneltä otamme, kun hänellä ei ole muuta kuin rikkinäiset rievut yllään?"
"Kyllä hänellä rahaa on."
"Tietenkin on, mutta eihän hän ole ennenkään verojaan maksanut,"
Niin keskustellen saavuimme Ylipään Junnon pirtin luo, joka oli aivan tien poskessa. Lauri juoksi kysymään Räskölttiä. Kun huoneessa oli kirkas tervastuli takassa, näkyi peittämättömän akkunan läpi kaikki mitä huoneessa tapahtui. Lauri näkyi seisovan keskellä lattiaa ja puhelevan isännän kanssa, joka veisteli kirvesvartta.
Hetken päästä Lauri palasi.
"Kuuluu jo pari päivää sitten menneen kylälle päin. Ei sanonut Junno tietävänsä missä oleskelee, sillä Räsköltti kulkee välisti laitakylilläkin kerjäilemässä", kertoi hän.
"No kyllä sitä sitten kestää hakea", arvelin minä.
"Niin. Kylläpä täällä kylällä kuulemme, onko häntä nähty liikkeellä näinä päivinä."
Saunalassa, jossa meillä oli tuttavaa väkeä, päätimme käydä hevostamme syöttämässä. Ja kun oli kylmänlainen sydäntalven ilta, tuumasimme yöpyäkin Saunalaan.