Ja Lauri veti Räsköltin hakoläjästä, veti niin että suonet paukkuivat…
"Ei minulla kuitenkaan ole rahaa", rukoili Räsköltti ja voivotteli.
"Lurjus varasti meillä käydessään kengäkset pirtin penkin alta… Maksapa ne, tai panetan sinut kiinni… tässähän on vallesmanni vieressä, eikä ole kaukana poliisikaan… Nousepa ylös, ja hyvin äkkiä…"
Ja Lauri tuli ja kuiskasi minulle hauskan tuumansa korvaan.
"Tuo vallesmanni sanoo sinulta menevän kunnanveroa neljäkymmentäviisi markkaa. Puske pois pian taikka…!"
"Ei, herra kulta, ei minulla ole minkään valtakunnan rahaa", surkeili
Räsköltti.
"Vai ei ole… näytäpä… katsotaanpas!"
Äijä potki ja rukoili, huitoi käsillään, mutta Lauri hoiteli häntä kuin käpyä ja kaivoi hänen povestaan mustan pussin käsille.
"Nyt me teemme selvän niistä kengäksistäkin", arveli Lauri, "ja vallesmannin tarvitsee myöskin saada palkkansa, kun monet mutkat sinun takiasi on saanut ajaa".
"Odottakaa, te p—leet!" uhkasi äijä.