"Jos et ole hiljaa, niin minä… Et hävitön maksa kruunulle etkä kunnalle… Tässä on nyt pussi. Siitä on otettu mitä olet velkaa, ja nyt ollaan selvät tällä kertaa… Muista maksaa, tai tulevana vuonna tulee sama temppu uudestaan tehtäväksi. Ja Jumala armahtakoon sinua, jos tästä hiiskut sanaakaan…"
Minua huvitti äijän vimmastus. Hän oli aivan kuin säikäyksestä hupsuna, ei tiennyt mitä tehdä. Lauri vain oli vakavana ja piti kovaa nuhdesaarnaa ukolle.
"Odottakaa, te p—leen pakanat! Kyllä minä teidät opetan", sähisi hän sitten, kun jätimme hänet hakoläjän viereen ja läksimme ajamaan Saunahan.
Aamulla tuli Kärkkälän isäntä Saunalaan ja kertoi hymyssä suin:
"Kaiken päivää se siinä meillä vaani ja vahtaili, Räsköltti — sitä pitää aina yhden olla silmällä pitämässä, muutoin se vie mitä käteensä saa, — mutta illalla, kun Iikka-poika tuli ulkoa ja sanoi, että jopahan varavallesmannikin tulee, koska kulkusen ja aisakellon ääni kuuluu… niin silloin tuli äijälle kiire." (Häntä oli juuri vähää ennen peloteltu, että vallesmanni oli uhannut ryöstää verot, ellei muutoin maksa.) "Kyllä me sieltä kuistista katselimme, kuinka kävi, ja sen nuhdesaarnan kuulimme, jonka tämä Lauri lautamies piti."
"No mitä Räsköltti arveli?" kysyi Lauri.
"Uhkasi haastaa oman käden oikeudesta", vastasi isäntä naurussa suin.
* * * * *
Alkoivat käräjät sitten lähestyä. Räsköltti piti sanansa ja haastatti sekä Laurin että minut "oman käden oikeudesta".
"Mutta jos sovinnolla maksatte minulle sata markkaa, niin en lähde oikeuteen", oli Räsköltti ilmoittanut Laurille käräjätuvan porstuassa.