Mutta Lauri oli uhannut ottaa kysymykseen kaikki hänen varkautensa ja muutkin pahat teot ja näyttää, että linnassa saisi Räsköltti loppuikänsä oleskella.
Kun asia sitten huudettiin esille, menimme Laurin kanssa vastaajina sisälle, mutta kantajaa ei kuulunut, vaikka poliisi kävi häntä vasiten hakemassa.
Eikä ole Räsköltti kannettansa jatkanut.
ULOSOTTAJA KUUSIRANNAN KYLÄSSÄ
Kuusirannau kylään ei nimismiehellä ollut sattunut asioita moneen vuosikymmeneen. Se oli merkillinen kylä muutenkin. Sinne ei päässyt uudenaikaisia "virtauksia" livahtamaan mistään päin. Eivät ottaneet kuusirantalaiset osaa mihinkään yhteispyrintöön, eivät tilanneet niitto- tai muitakaan koneita, eivät vieneet lehmiänsä karjanäyttelyihin, ja agronoomeille olivat epäkohteliaita. He elivät omaa vanhoillista elämäänsä, maksoivat kaikki ulostekonsa kiitettävällä tavalla, ja kaikin puolin koettivat elää "laillisesti". Ei nähty heitä käräjillä koskaan, mutta useasti heistä sanottiin, että olivat rikkaita.
Kerran olivat kirkonkyläläiset oikein miehissä, konsulentti etunenässä, menneet pitämään esitelmää, kehoittamalla kehoittaen heitä ostamaan separaattorin ja perustamaan meijerin. Mutta kuuroille korville puhuivat. Eivät luopuneet entisistä tavoistaan, olivat vain ilmoittaneet, etteivät he tahdokaan rikastua… että he tyytyvät entiseen viiliinsä. Ja toivoneet, että saisivat olla rauhassa… Eiväthän hekään tietensä ketään käyneet häiritsemässä… Ja niin saivat herrat poistua saamatta mitään toimeen.
Usein, kun me Lauri lautamiehen kanssa kuljimme pitäjällä ulosottoasioilla, kertoi hän kuusirantalaisista. Heistä oli monta naurettavaa juttua sepitetty, heidän saituruuteen asti menevästä säästäväisyydestään, heidän niukasta ravinnostaan ja kaikkein enimmin heidän tietämättömyydestään. Sillä yhtään ainoata sanomalehteä ei tullut koko kylään…
Mutta kun kirkonkylän isännille tuli kova rahapula, niin ei ollut muuta turvaa kuin lähteä lainaamaan kuusirantalaisilta. Sillä siinä kylässä oli aina rahaa, jyviä, heiniä ja kaikkia elämän tarpeita. Ei ollut montakaan isäntää kirkonkylässä, joka ei olisi ollut velassa kuusirantalaisille.
"Millä ja miten he ovat niin hyviin varoihin päässeet?" tiedustelin kerran Laurilta.
"He elävät niin perin säästävästi. Ei monta penniä saa heiltä porvari. Heillä on — poikkeuksetta joka talolla — erinomaisen hyvät luonnonniityt, ja heidän karjansa on vallan kaunista. Pellot ovat hyvässä kunnossa, ja kun kylä on etelään viettävällä vaaran rinteellä, tapaa hallakin harvoin. Joka talossa on viljaa aitan laareissa moneksi vuodeksi."