— Neuvoinhan jo, missä huoneessa kassakaappi on… ja…
— Neuvoit, matki Tanu.
— Etkö siis todellakaan aio lähteä? kysyi Jaska.
— En, pääsi Jeremiaalta epävarmasti. — Ajattelin tässä, että jos sittenkin luopuisimme koko hommasta, ainakin minä. Sillä luulen, että minun on parasta hankkia elantoni rehellisillä keinoilla, vaikkapa se onkin vaikeata. Sittenhän ei ole omantunnonvaivoja eikä…
— Omantunnonvaivoja! matki Tanu pilkallisesti. — Niitä ei ole muilla kuin sinun kaltaisillasi.
— Niin! Ja aina sinä siitä rehellisyydestä puhut, yhtyi Perttu. —
Kuinkahan monen luulet nykyisin elävän rehellisellä tavalla, häh?
— Viis muista. Kunhan minä…
— Elät rehellisesti ja kärsit nälkää, hahhahhaa!
— Sst, älä helkkarissa niin kovasti, huomautti Jaska ja jatkoi sitten Jeremiaalle: — Heitä hiiteen tuo akkamaisuus ja lähde kanssamme, kuten on puhekin ollut. Huomenna ehkä ei ole köyhyydestä tietoakaan!
— Entäpä jos joudumme kiinni, syventyi taas Jeremiaskin asiaan.