— No, leipäähän sitä sittenkin saa, murahti Jaska. — Ei vankilassa ole niinkään paha olla kuin luullaan.
— Minullapa on perhe.
— Hm. Taas! Perhe, perhe, jamasi Jaska. Sitten hän kaivoi taskustaan pullon, ojensi sen Jeremiaalle ja sanoi:
— Tuossa on sinulle perhe! He! Maista!
— Viinaako se on? kysyi Jeremias unohtaen kaiken muun.
— Niin. Ja hyvää onkin. Maistahan! Jeremias joi.
— No, paremmin, sanoi Jaska.
Jeremias joi uudelleen. Ojensi sitten äänettömänä takaisin puolilleen juomansa pullon, jonka lopun sisällyksen toiset tyhjensivät.
— Kas niin! Se antaa rohkeutta. Eikö annakin? puheli Jaska pienen äänettömyyden perästä.
Jeremias ei vieläkään vastannut, mutta teki tahtomattaan päällään myöntävän liikkeen.