Mutta Maria riippui hänen kaulassaan yhä ja sopersi:
— Älä mene, älä…
— No, tuletko sinä? kuului eteisestä.
— Tulen, vastasi Jeremias.
Väkivalloin hän irroittautui Mariasta ja sanoi:
— Ole levollinen! No, hyvää yötä!
Ovi narahti. Ja neljän miehen hiipivät askeleet kuuluivat pihalla.
Voihkaisten vaipui Maria tuolille. Ja vuolaina virtasivat hänen silmistään kyyneleet. Oli hiljaista; kuului vain kamarin puolelta lasten kevyt hengitys, ja yöhön häipyivät miesten askelten äänet.
Kun aamu saapui, oli kodissa entistä raskaampaa. Lapsetkin olivat tylyn ja synkkämielisen näköisiä. Odoteltiin… Mutta Jeremiasta ei kuulunut palaavaksi.