— Viikko sitten.
— Minä kävin eilen. Miehenne on sairastunut, mutta ei luultavasti kovin vaarallisesti.
— Sairastunut? kysyi Maria kalveten.
— Niin. Hänet on siirretty sairasosastolle. Ja hän käski sanoa terveisiä. Huomenna minun piti tulla käymään teillä, mutta kun nyt satuin tapaamaan, niin…
— Sanoiko hän osoitteen?
— Tietysti. Se oli viides linja — kas peijakas! Numeroa en muista.
Mutta — Eino Löytölän luona… Eikö niin ollut?
— Oli.
— Minun täytyisi nähdä, minkä näköinen mies se Löytölä on, kun Jeremias niin sitä kehuu. Pitääkö se teitä ilmaiseksi luonaan asumassa ja…
— No kaikki se Jeremiaskin lörpöttelee, puhui Maria puoleksi itsekseen. — Eihän hän ilmaiseksi — mutta huokealla. Ja kun kukaan ei tahtonut meitä ottaa…
— Niin, niin. Hyvähän se on, että otti. Mutta onko siinä perää, että hän on naimisissa sen Amalia Aholaisen kanssa? Sehän oli yleinen nainen, minäkin tunsin hänet.