— Älä sinä siitä huoli; sano vain: näitkö tai kuulitko sinä jotain, silloin…?
— Ehkä minä nyt jotain siihen asiaan tietäisin, mutta enhän voi täällä olla niin kauan, kunnes käräjät alkavat, vastusteli Eino.
— Voit, kyllä sinä voit, väitti Amalia, melkein itku kurkussa.
Eino hymähti ja jatkoi:
— No, sehän nähdään. Ensi viikolla saan tietää, voinko jatkaa täälläoloani vai enkö. Rauhoituhan toki ja kerro, miten hän nyt sinuun suhtautuu.
— Kyllä hän sanoo hyvänpäivän ja juttelee muista asioista, mutta kun vain mainitsenkaan lasta, silloin hän lähtee. Nyt viime aikoina aina ohi kulkiessaan on hymyillyt. En tiedä mitä hän sillä tarkoittaa — tai tarkoittaneeko mitään — mutta se koskee minuun kuitenkin sanomattoman kovasti. Minä kun täällä sisällä lastani nukuttaessani itken ja olen pakahtua suruun, naureskelee hän vain ja huoletonna, voipa sanoa, pirullisesti hattunsa laidan alta tirkistelee. Ei kukaan voi käsittää tuskaani niinä hetkinä. Ja sitten vielä, kun äiti alituisesti morisee. En sano, etteikö syytäkin olisi. Olenhan minä nyt tässä hänen elätettävänään, mutta enhän sille mitään voi, kun en lapsen tähden pääse ansaitsemaan. Ja vaikka tulevaisuudessa lupaan hänen vaivansa palkita, niin lakkaamatta hän minua sättii…. Voi hyvä Eino, et usko, kuinka elämäni on raskasta. Pahoin tein, kun käänsin sinulle selkäni… Anna se anteeksi! En ymmärtänyt silloin… Voi, Eino… annathan — annathan anteeksi…? Olenhan saanut rangaistukseni. Mutta oliko rikokseni niin suuri, että näin ankaran ansaitsin? Oliko rikokseni niin räikeä jumalaa, ihmisiä ja luonnonlakeja loukkaava…? Hyvä jumala, miks'et edes vähäisen sääli…
Hän purskahti äänekkääseen itkuun, kumartui lapsensa yli, peitti kasvonsa ja itki — itki. Hänen koko vartalonsa vapisi, hartiansa hytkyivät ja vuolaina virtasivat kyyneleet.
— Älä nyt suotta… Ei asia itkien parane, puheli Eino. — Sinulla ei ole anteeksipyytämistä. Minkä minulle teit, sitä et tehnyt tahdostasi. Kaikki on sovitettu. Älä itke! Tyynnyhän jo!
Muori oli tullut pirttiin, seisoi väliovella ja äännähti äreästi:
— Taasko sinä siinä uliset, ja vielä vieraan aikana. Laittau ylös ja pane kahvipannu tulelle, minä sillä aikaa liekutan lasta.