Sitten hän jatkoi Jaskalle suu hymyssä:
— Peilaile nyt vielä tämä päivällistuntikin!
Mutta Jaska ei vastannut, vaan tarttui eväskonttiinsa. Samoin tekivät toiset, ja kaikki vääntäytyivät rouhituille kiville istumaan ja syömään vaatimatonta ateriaansa. Hetken kuluttua oli jokaisella kuiva leivänpala kourassa ja toisessa keitetty läskinkimpale, joista vuoroin haukkasivat. Neljän litran vetoinen maitoastia asetettiin keskelle, ja siitä sai jokainen härpätä palan painimeksi. Yhtä ja toista jutellen he ravitsivat itsensä ja vetäytyivät sen jälkeen vielä kosteahkolle nurmelle puolen tunnin päivällislevolle. Iloinen lintuparvi puutarhassa lauloi heille kehtolaulua, ja päivä paahtoi hyväillen heidän hartioitaan.
— Hei, pojat! Jo on kulunut neljännestunti liikaa, sanoi Jeremias herättyään ja kavahdettuaan pystyyn.
Äänen kuultuaan kohosivat kaikki ripeästi istualleen, hieroivat silmiään ja kähmivät ylös. Pantuaan tupakan he tarttuivat työhön, ja niin alkoi taas kuulua Jeremiaan yksitoikkoinen "oup hii". Kivi asettui kiven päälle, ja navettarakennus kohosi kohoamistaan.
Asuinrakennuksen leveään akkunaan, joka oli uutisrakennukseen päin, oli vedetty uutimet puolitiehen, että ne estivät auringon valon tunkeutumasta sisään, jossa kartanon herrasväki parhaillaan aterioitsi.
Pöytä oli täydessä lastissa kuin Amerikkaan lähtevä laiva. Mutta silti olivat siihen kaikki ruoka-astiat aistikkaasti asetetut. Keskipöydällä oli pari maljakkoa täynnä kukkia, jotka levittivät suloista tuoksuaan ruokailijoille.
Kun heidän vatsansa rupesivat olemaan täynnä ja leuat alkoivat väsyä, niin he levähtivät hiukan ja maistelivat väkeviä lisätäkseen jo ennestään hyvää ruokahalua.
Siinä herkkuja maistellessa sukeutui heillä keskustelu työstä ja työntekijöistä. Aiheen he saivat katsellessaan akkunan alaosasta pihamaalla askartelevia navetanrakentajia. Heitä he arvostelivat ja moittivat laiskuudesta. Kaikki he olivat sitä mieltä, että tuossakin työssä voisi liikkua vähän ripeämmin. Kuivakiskoinen kotiopettaja oli sentään muita tunnollisempi ja sanoi:
— Minä luulen, että siinä saa verkkaisemmallakin liikunnolla tarpeensa, kun tuossa helteessä pitkän päivän ahertaa. Eikä se noiden raskaiden rautatankojen liikutteleminen kovin kevyttä liene, sitten vielä kun täytyy voimiensa takaa ponnistaa.