— Oikeus on käsitellyt tätä asiaa ja harkinnut oikeaksi toteennäyttämättömänä kumota kanteen sekä määrätä kantajan suorittamaan kaikki kulut.
Päätöksen kuultuaan Amalia parahti katkeraan itkuun. Heikki hymyili.
Järjestystä valvova poliisi kehoitti heitä pian poistumaan.
— Eikö vihittykään? pisti Vanhalan emäntä Amalialle, tämän päästyä eteiseen. Sitten hän astui Einon luo ja jatkoi: — Huono puhemies!
Eino rypisti otsaansa, puraisi huultaan ja aikoi juuri sanoa jotain, kun eräs lautamies löi häntä olalle ja sanoi:
— Oikein, että piditte köyhän tyttöparan puolta ja rehellisesti, pelkäämättä kerroitte kaiken. Jos hänellä olisi ollut toinen sellainen todistaja kuin te, niin aivan varmasti hän olisi voittanut. Mutta eihän sitä yhdellä…
— Olisi vedonnut, sanoi eräs. Toinen jatkoi:
— Ei maksa vaivaa!
Usealle läsnäolijalle oli tämä juttu mielenkiintoinen, ja useat keskustelivat nyt vain tästä.
— Raukka, sopersi Amalia itkunsa lomassa. — Sinä olet, jumalan ja omantuntosi edessä sinä olet lapseni isä, vaikka kuinka koetatkin kieltää.