— Terve, virkahti sitten Eino lyöden samalla Jeremiasta olkapäähän.
— Terve, vastasi Jeremias reippaasti, ennen kuin ehti kunnolleen kääntyäkään. — Kas, sinäkö se. No terve, terve. Mihinkä matka?
— Söörnäisiinhän minä, asuntooni. Mutta sinähän näytät kovin huolettomalta. Tulet ehkä hyvin toimeen. Olet kai saanut työpaikan?
— Vielä mitä, vastasi Jeremias kylmähkösti. — Sitä ei näy saavan, vaikka vähän maksaisikin.
Einon huomio kiintyi nyt erääseen ajajaan, ja hän melkein pysähtyi.
Jeremias kysäisi:
— Mitä sinä nyt?
— Katsohan, sanoi sitten Eino.
— Mitä niin? kysyi Jeremias silmiään siristäen.
— Etkö näe?
— Mitä minun pitäisi nähdä?