— Tuota kuormaa tuossa.
— Tuotako, jossa on kaksi ruumisarkkua?
— Juuri sitä.
— No, mitäs ihmettelemistä siinä on?
— Ei juuri ihmettelemistä, pääsi Einolta merkitsevästi. — Entäs, näitkö Aleksanterilla sitä — sitä saattuetta?
— Näinpä tietenkin. Tulenhan juuri sieltäpäin.
— No, vertaapas sitä ja tuota. Eikö noilla hautajaisilla ole iso ero?
— Sitäkö sinä tarkoitatkin?
— Sitä. Katsohan! Tuossa on kaksi vainajaa yhdessä reessä, mustissa, kömpelöissä arkuissa. Ja katsohan, mikä ero on ajopeleissä, hevosessa ja ajajassa. Entäs saattajia! Ei yhtään! Ellemme ota lukuun tuota perässä juoksevaa isoa koiraa.
He vaikenivat. Eino vaipui mietteisiin. Mutta Jeremias ei ottanut asiaa kovin syvälliseltä kannalta, koskapa hän pian käänsi katseensa toisaalle ja tokaisi Einolle: