— On parasta, että ajoissa luovut heidän seurastaan.
Jeremias ei vastannut, tuijotti vain jäisellä käytävällä olevia hiekkajyväsiä. Kului hetkinen. Sitten Eino jatkoi:
— Sanoit, ettei kotonasi ole mitään. Vaimosi ja lapsesi ovat ehkä nälässä. Minä voin antaa sinulle muutaman markan, vaikk'ei itsellänikään ole paljoa. Mutta enhän tarvitsekaan tällä kertaa. Minulla on työpaikka, ja sitä paitsi ehkä parin viikon kuluttua menen sairaalaan, sillä päivä päivältä olen käynyt heikommaksi. Kävin lääkärillä. Sain suosituksen ja pääsen ehkä vapaalle paikalle.
Hän kaivoi rahakukkaronsa ja antoi viisimarkkasen Jeremiaalle. Tämä otti sen vastaan kädet liikutuksesta vapisten ja kiittäen.
— Kun sinulla olisi nyt aikaa, niin lähtisit käymään meillä, lapset ovat kovin ikävöineet sinua, puheli Jeremias. Ja taas oli hänen sanoissaan entinen hellä ja sävyisä sointu.
Tuo viisimarkkanen muutti miehen mielen, ja äskeinen raaka, melkeinpä hurja ja välinpitämätön ilme katosi hänen kasvoiltaan. Humalakin oli vähitellen haihtunut ja synkät ajatukset poistuneet. Mutta olisipa tuon rahan antanut joku toinen, niin se ei olisi tehnyt samanlaista vaikutusta.
— Nyt ei minulla ole aikaa, mutta ehkä pistäydyn siellä kotonasi tässä jonakuna päivänä. Osoitteesi?
Jeremias mainitsi sen. Sitten miehet erosivat toverillisesti kättä puristaen.
IX
— Se on nyt niin, että ellet sinä tapojasi paranna, niin saat lähteä talosta, kivahti Vanhala Heikille heidän aterioidessaan.