— Se on väärää puhetta! Hän ei olisi vielä käskenyt, jos vain olisimme voineet maksaa vuokran. Se oli hänelle hyvä tekosyy. Isäsi ja äitisi olivat sitä paitsi yllyttäneet…
— Se ei kuulu minulle, ärähti Heikki matalasti ja kääntyi lähteäkseen.
Iivari tuli ovessa vastaan ja vetäytyi Heikin kehoituksesta takaisin eteiseen. Kursailematta Heikki kävi asiaan ja virkkoi:
— Nyt on Simo sillä päällä, että lähtee! Tuletko mukaan, kun aina olet uhkaillut?
— Nytkö? Een minä… En tällä kertaa. Joskus toiste sitten. Olemme nyt isäukon kanssakin sovinnossa, niin…
— Sovinnossa päivän pari ja sitten taas riidoissa!
— Ei tiedä. On kulunut jo useita viikkoja, ettei ole ollut väärää puhetta. Ukko on ruvennut antamaan perään. Eikä tässä sitä paitsi ole rahojakaan.
— Niistä ei huolta! Olen saanut kähvelletyksi lähes puolen tuhatta. Kyllä me jonkun aikaa pärjäämme. Ja pääseehän sieltä sitten takaisin, ellei vetele. Mutta kunhan saadaan ukoilta sisu pois. Ja näkeehän siellä vähän maailmaa.
— Ei, en minä nyt viitsi.
— Siispä lähden yksin.