— Tuoltahan minä Helsingistä… Olen nyt vain tuossa järven takana kartanossa kivinavettaa rakentamassa… tai meitä on oikeastaan neljä miestä…
— Tuossako Juslinin kartanossa? uteli emäntä.
— Niin, siinä. Sieltähän Helsingistä se on se herrasväkikin. Olen sielläkin tehnyt saman herran töitä.
— Niin, sieltähän se kuuluu olevan… jokin liikemies. Jaa, mutta sitä maitoa.
Emäntä otti vieraalta maitoastian, jonka tämä jo vaistomaisesti ojensi emännän häntä lähestyessä.
Eino oli tähän asti istunut omissa ajatuksissaan, mutta emännän poistuttua hän kiinnitti huomionsa vastatulleeseen.
Heidän hetkisen sanattomina istuttuaan katkaisi Eino äänettömyyden virkkaen:
— Siellä on kovin kuuma ilma tänään.
— On, on siellä, oli vastaus. Mutta samassa mies huomasi lapset nurkassa ja jatkoi:
— Kas, siellähän sinä lirkuttelijatyttö olet, sinä, joka käyt harva se päivä minun työmaallani. Tule sanomaan sedälle päivää.