— Olinhan minä muutamia viikkoja valtiolla, mutta nyt taas olen ollut jo kolmisen viikkoa työttömänä.
— Ja kesäaika…
— Niin on. Mutta ei tuota näy saavan. Perkele näkyy kiusaavan minua enemmän kuin kestänkään.
— Sano kapitalistit. Nehän ne…
— Olkoonpa syy missä tahansa, keskeytti Jeremias, mutta kovin se minua koettelee!
— Oletko taas puutteessa?
— Tietysti. Ei niistä ansioista säästetty.
— Sen arvaan. Olisinhan minä mielelläni auttanut, mutta ei ole tällä kertaa. Mutta jos tulet sinne työmaalle, niin minä lainaan toisilta.
— Kiitos, mutta en oikein jouda nyt, enkä sitä paitsi sinulta ottaisikaan. Ethän sinä ole velvollinen minua elättämään. Olet jo siksi paljon auttanut, etten voi entisiäkään hyviä töitäsi palkita.
— Mitäpä niistä, ehätti Eino. — Auttaisihan sitä mielellään vaikka kaikkia, kun vain voisi! Mitä olen antanut, ei sinun niitä maksaa tarvitse. Mutta lähdehän kanssani, niin…